2650km

Reilu viikko sitten pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme auton nokan kohti seikkailuja.

Tai niinhän se voisi mennä, ellei sitten perheen vanhempi tytär päättäisi nielaista kolikkoa juuri ennen lähtöä. Pieni tukehtumis-episodi, mistä selvittiin kuitenkin säikähdyksellä. Paikallinen terveyskeskus oli tietenkin sulkeutunut hetkeä aikaisemmin. Lähimmällä yksityisellä lääkäriasemalla oltiin sitä mieltä, että tutkittava on ja röntgenkuvat otettava. Heillä ei tietenkään ollut enää röntgen auki, joten vaihtoehto oli ajaa n. 70km "väärään" suuntaan (väärä suunta kesälomareissua ajatellen) toiseen yksityisen sairaalaan. Epätoivoinen soitto 40km päässä olevaan keskussairaalaan, onko heillä röntgen auki. Olihan siellä, puhelimessa kiltti hoitaja sanoi heti olevan yhteydessä lääkäriin ja kirjoittavat lähetteen, jotta pääsisimme suoraan jonon ohitse. Auto pakattuna, otamme suunnaksi keskussairaalan, jossa jonotimme puoli tuntia tiskille pääsyä. Päästyämme tiskille, hoitaja kertoi (ja lääkärikin siihen lopulta tuli) että näin pientä lasta ei kannata turhaan sädettää, koska lapsen vointi on kuitenkin erinomainen. Käskivät lähteä kotiin ja seurata vointia. (Liuta kirosanoja, tämä nyt olisi voitu sanoa jo puhelimessa!!!!)

Kolikko-episodin jälkeen suuntasimme vihdoin kesälomareissulle. Vettä tuli kuin saavista kaaten....

Ensimmäinen etappi n 80km (+ ylimääräinen sairaalakäynti). Seuraavana päivänä onneksi jo aurinkokin tuli esiin ja pienet sormet pääsivät keräämään mansikoita.

Matka jatkui mummollaan. Lehmät ammuivat aivan tien toisella puolen.

Kauniita kesäpäiviä vietettiin mummolassa, mutta matka kuitenkin jatkui pohjoisemmaksi. Yöllä oli pysähdyttävä ottamaan kuva, kun taivas oli "liekeissä".